Arvosteluja
Kuha.: Telekineettinen laboratorio
Musiikkia painiotteluihin.
Kävin tässä eräänä päivänä Keltaisessa jäänsärkijässä, jossa soi merkillinen musiikki.
“Mitä TÄMÄ on?” kyselin tiskin takana olevalta Nipalta.
“Tämä on Kuhaa”, kihersi Nipa innoissaan. Sitten hän huokaisi alakuloisesti:
“Mahtavaa musiikkia. On kuitenkin vaikea keskittyä myyntihommiin, kun tämä soi.”
Kuha. (niin, piste kuuluu nimeen) on bändi, joka tekee jotakin uutta. Kuha. kaahaa suoraan metsään ja pitemmälle pöpelikköön, suoraan synkimmän suon pohjattomimpaan silmään. Musiikissa on metallia, progea, punkkia, ripaus klassista, folkkia, kauheaa karjahtelua ja herraties mitä. Jos Captain Beefheart kohtaisi Metallican ja Diamanda Galasin pehmustetussa huoneessa suljetulla osastolla, voisi lopputuloksena olla joitakin tämän kaltaisia säveliä. Kaikesta päätellen Juha Kuha (laulu), Pekkala-Pekkala (basso, haa, melkein kuin Hammond-Hammond), Moukari Mononen (rummut) ja Jeesus Vipunen (kitara) eivät ole niitä tomppeleimpia kansalaisia. Silti on mahdollista, että Kuha. on giganttinen vitsi.
Itse asiassa Kuha. on jo iäkäs projekti, perustettu 10 vuotta sitten ja tekijät ovat vanhoja kettuja, tuttuja monista muista yhteyksistä. Mutta mitäpä siitä.
Toimitukseen tultuani laitoin CD-soittimen repeat-asentoon ja levyn soimaan. Biisit alkoivat hiljalleen avautua. Loistava levy, vaikka en tajuakaan mistään mitään. Etenkään sanoituksista. Oivaltavaa ja mielipuolista musiikkia. Soittakaa tätä hulluille ystävillenne, niin ne paranevat. Tai sitten ne joutuvat loppuelämäkseen laitoshoitoon, jossa Kuha. luultavasti jo lepäileekin. Teollinen formaattiajattelu ei tule ikinä kajoamaan tähän musiikkiin. Blessed relief!
TÄHDET: 5/5
Jyri-Jussi Rekinen
Rytmi
2/2005
Kuha. - Telekineettinen Testilaboratorio
Kuha.:n kolmas albumi vie mielipuolista helsinkiläisyhtyettä yhä pidemmälle mielisairaalamatkallaan. Näin äkkiseltään ei voi keksiä toista kokoonpanoa, joka näin sekopäisesti yhdistelisi erilaisia tyylejä ja elementtejä, sotkisi niitä psykedeelisen monimutkaisiin kappalerakenteisiin, ilmaisisi niitä raskaalla kädellä ja vieläpä kuorruttaisi niitä lähes tajunnanvirtaa lähentelevillä tarinoilla muunmuassa Tohtori Krabolan tutkimuksista tai neuvostoliittolaisesta painileiristä. Kuha.:a voisi helposti luulla tekotaiteelliseksi, mutta näin ei ole. Järjettömyydellä ei ole muuta syvempää tarkoitusta kuin järjettömyys itsessään. Monimutkaisetkin jytäriffit, hassut sanoitukset ja muutenkin järjettömästi vaihtelevat tunnelmat jäävät väkisinkin päähän soimaan. Etenkin kun raskausastetta on tosiaankin nostettu rutkasti aiempaan Hei, täältä tulee Kuha. -albumiin verrattuna. Levyllä ehditään käydä läpi niin moderni asennerunttaus, slaavilainen haitarimelankolia, kolmen soinnun rock kuin maalaileva progeilukin. Ja tämäkin listaus on vain kalpea pintaraapaisu siitä, mitä kaikkea pientä kappaleiden sisältä löytyy. Mikä ihmeellisintä, kaikki asettuu yhteen kuin palapelin palaset, ja kokonaisuus tuntuu kaikelta muulta kuin sillisalaatilta. Ja kaiken yllä leijuu vahvahko ironian, satiirin ja mustan huumorin käyhy. Kaiken mahdollisen persoonallisuuden joukosta persoonallisimmaksi nousee Juha Kuhan komea laulu, joka on petrautunut vielä entisestään bändin aiempiin tuotoksiin verrattuna. Telekineettistä testilaboratoriota ei voi kuin suitsuttaa niin että levyn pää uppoaa sankoon. Onneksi Kuha. on alkanut saada kulttipiirejä laajempaa huomiota, ja se on esimerkiksi viimeinkin päässyt eroon Helsinki-keikkafiksaatiosta. Kevään aikana orkesteri kun on kerrankin mahdollista nähdä myös ainakin Tampereella ja Lahdessa.
TÄHDET: 5/5
Kalle Heino
19.04.2005
noise.fi
Kuha: Telekineettinen testilaboratorio (Gashopper).
Helsinkiläinen Kuha-yhtye on jo vuosikaudet ollut piristävä väriläiskä suomalaisen huumorimusiikin kartalla.
Yhtyeen levyt “Kuhakeisarin palatsissa” (1998) ja “Hei. Täältä tulee Kuha!” (2003) yhdistelivät herkullisella tavalla monipuolista progressiivisen rockin otetta älyvapaisiin fantasiakertomuksiin.
“Telekineettisellä testilaboratoriolla” bändin aivoitukset saavuttavat sfäärin, jota ei voi kuin hiljaa ihaillen kuunnella. Sairaalloinen huumori kietoutuu rytminvaihdoksiin ja rock- ja funk-kokeiluihin hienosti, muistuttaen mm. edellisillä levyillä seikkailleesta Tohtori Krabolasta.
Gentle Giantin nerokkaat progeteokset mieleen tuova “Rouva Braun” sekä kitaristi Jeesus Vipusen soolopala “Supermarket Jésus” hehkuvat järkkymätöntä näkemystä. Teemat laukkaavat vinhasti eri suuntiin, mutta kokonaisuus liimautuu näyttävästi kasaan. Kerrassaan upeaa, Kuha!
TÄHDET: 5/5
Juha Seitz
Ilkka
Kuha.
Telekineettinen testilaboratorio (Gashopper)
Kulttimaineen omaava progebändi Kuha. julkaisee nyt kolmannen pitkäsoittonsa, eikä meno ole ainakaan rauhoittunut saati asiallistunut. Frankzappamainen kiero huumorintaju yhdistettynä hyvin, hyvin vaikeisiin biiseihin hämmentää ja ihastuttaa edelleen. Vaikka meininki on suuresti mustalla huumorilla ryyditettyä, osaavat pojat kyllä lottoprogea vääntää. Tahtilajit ja osat vaihtuvat välillä niin vilkkaasti, että ihme miten moisesta ollenkaan on soittamalla selvitty. Leyvn ensimmäinen biisi Tohtori Krabolan Telekineettinen Testilaboratorio on tyyppiesimerkki: vaikeat tahtilajit, taito vaihtaa älyttömästä progehevijunttauksesta täyteen kaaokseen ja siitä vielä munakkaaseen funk-osioon! Puhumattakaan laulajan ärsyttävän ja hauskan rajamailla
liikkuvasta äänestä. Toiset kehuvat hemmoja neroiksi, toiset vihaavat ja ilmaisevat mielipiteensä bändistä erilaisilla ruumineritteiden nimillä. Tämä on Kuha.:lla ollut varmaan tarkoituskin.
TÄHDET: 4/5
Simo Reunamäki
Savon Sanomat
26.3.2005
KUHA.
Telekineettinen Testilaboratorio
Gashopper
Vaikka Kuha. ei olekaan mikään uusi yhtye, on uutukainen itselleni ensikosketus tähän mielipuolen lailla tarinoivaan ryhmään. Musiikillisesti yhtyettä on vaikea runnoa mihinkään selkeään genreen, mutta tukevimpina mausteina keitoksessa voisi mainita metallisen soitannon, rokkaavat sävelkulut sekä psykedeeliset sanoitukset ja väliosat. Myös pop on osallisena tässä sopassa, muttei kuitenkaan kovinkaan suuressa määrin.
Yhtye ei todellakaan ole kuuntelijalleen siitä helpommasta päästä, pelkästään jo senkin takia, että poikkiväärää ja usein mustaa huumoria viljellään kovalla kädellä sekä sävellyksien monimutkaisuus pistää välillä pään pyörälle. Ja kun kuuntelija on viety pitkälle ulapalle, soitetaan kauniin melankolinen kappale, joka kertoo runsaan karvoituksen ongelmista. Levyllä, varsinkin sen alkupään Soviet-Kuha osiossa, on vahva venäläis-slaavinen tunnelma, sekä sanoitusten että musiikin suhteen, kun taas loppupäässä se väistyy hieman syrjään.
Helpoksi levy ei muutu missään vaiheessa. Itseironiaa ja edellä mainittua huumoria viljellään läpi levyn, joista siirrytään luonnollisesti mutkikkaisiin musiikillisiin ratkaisuihin. Heikommat meinaavat pudota kyydistä.
Tutustumisen arvoisia kappaleita voisi olla vaikka levyn avaava metallinen ‘nimikappale’ Tohtori Krabolan telekineettinen testilaboratorio, jossa Tohtori käy kiperiä neuvotteluita Saatanan kanssa telekinesian alalla, hirven lailla eteenpäin laukkaava Soviet-Kuha 3: Painileiri sekä Analoginen Kuha 2: Jytän mestarit.
TÄHDET: 4/5
Jukka Kolehmainen
meteli.net
23.4.2005
KUHA. Telekineettinen testilaboratorio
Gashopper
Kymmenen vuotta toiminut Kuha. on ennättänyt kolmanteen albumiinsa. Dadamiesten ja surrealistien henki leijuu tuotoksen yllä ja ajatus palaa kuin itsestään varhaisen YUP:n sekä etenkin Alamaailman Vasarat synnyttäneen Höyry-Koneen paikkeille. Maailmalta löytyy hakemattakin kiinnekohdaksi se vanha kehno, eli Frank Zappa.Tietyn suomalaisen rockia kuluttavan ryhmän jäsenillä alkavat hälytyskellot soida heti, kun musiikki synnyttää sen edes etäisesti epäilyttävän “jallitetaankohan minua nyt?” -kutinan. Tietyssä porukassa sama havainto aiheuttaa tietyn “me ymmärrämme tätä, toisin kuin nuo tavalliset ihmiset” -ylemmyydentunteen. Kaikkein kokeellisempien yhtyeiden harmiksi välimaastoon ei valitettavasti jää oikeastaan mitään. Eli henkiinjääminen on sen kourallisen innostujia varassa.Kuten vastaavissa tapauksissa oikeastaan aina, musiikillinen huumori on se kaikkein suurin kompastuskivi. Näin myös progehenkisen Telekineettisen testilaboratorion kohdalla. Jos olet sitä mieltä, että särökitaroilla ei saa ilmaista muita kuin haudanvakavia tunteita, Kuha. ei ole sinua varten.
TÄHDET: 4/5
PETRI SILAS
Soundi
4/2005
Kuha.: Telekineettinen testilaboratorio
“Oikea taide ON vakavaa puuhaa.”
Kovan keikkabändin maineessa jo vuosikausia paistatellut salaperäinen Kuha. raottaa pitkästä aikaa esirippua myös julkaisujen edestä, kun päivänvalon näkee yhtyeen omien laskujeni mukaan kolmas kokopitkä, Telekineettinen laboratorio.
Siinä missä Kuha. on uittanut itseään aiemmin mitä monisyisimmissä soppaliemissä vaikkapa reippaasti parikymmenminuuttisen Kalifi myy mustaa valoa -rocksinfonian muodossa, on tämänkertaisen kupletin juoni aiempaa suorempi - ja samalla rankempi. Jos Kuha. on aiemmin ilmaisunsa yhteydessä katsellut luimistellen omiin varpaisiin, tällä kertaa sylkäistään suoraan silmille ja annetaan vielä avokkaalla perään mikäli oppi ei tahdo muuten mennä perille, sen verran suorasta toiminnasta tälläerää on kyse.
Yhtyeen uusi, rankempi linja myös toimii. Ainakin silloin kun Kuha. ei kuulosta liikaa YUP:ltä - niin kuin se tekee kappaleessaan Analoginen Kuha 1: Supermarket Jésus. Telekineettisen testilaboratorion parhaimmiksi raidoiksi allekirjoittaneen korvissa nousevat ranskalaishenkisen haitarin eteenpäin viemä ja vekkulin mustalaisviulun säestämä slaavilaishaiku Soviet-Kuha 4: Upotti sankoon pään sekä umpikierot räyhäkämmät Soviet-Kuha 3: Painileiri - ja Digitaalinen Kuha 3: Saksan keisari -rallit.
TÄHDET: 4/5
Panu Kontkanen
Mesta.net
06.04.2005
Kuha.
Telekineettinen testilaboratorio
GASHOPPER
Korkealentoista, metallisuomiolla limoitettua hämyilyrockia ja piste.
Kuha.n voisi helpoiten ja ekonomisimmin luokitella seuraavasti: hämmentävää Mr. Bunglen ja muinaisen YUP:n mieleen tuovaa jyrkkää mutkittelua Serj Tankian -vokaaleilla. Tämä ei tietenkään kerro aivan kaikkea, sillä Kuha. on myös jotakin muuta. Mitä, se onkin tällaisen vonkaleen tapauksessa vaikeampi tavoittaa.
Omituisten taiteilijanimien ja -kuvien taa piiloutuva nelikko muotoilee metallilla silattua progressiivisuutta, jossa ei anneta rajojen kahlita. Aivan sekopäiseksi silpuksi Telekineettinen testilaboratorio ei onneksi mene, vaan biisien sisällä mutkittelee punainen lanka, joskus tosin tavallista ohuempana tai enemmän solmussa, mutta kuitenkin.
Kuha.n tarinointi on sekin aivan oma lukunsa. Levy sisältää “normaalien” lisäksi kolmeen sarjaan kuuluvia biisejä: Soviet-Kuha, Analoginen Kuha ja Digitaalinen Kuha kertovat ilmeisesti jotakin tarinaa, mutta epäjärjestykseen sekoitettujen sarjojen tutkiminen vaatinee korkeamman tietoisuuden tason saavuttamiseen tähtäävien aineiden käyttöä. Painileireistä, nenistä, epäkelvoista perunoista ja karatesta ainakin kerrotaan. Ilmeisesti.
Sanoma kuitenkin sopii mainiosti tukevaan ja ammattitaidolla julkituotuun musiikkiin, joka suurimmaksi osaksi viihdyttää, mutta välillä osoittautuu rasittavan raskaaksi. Mielenkiintoinen otus, kumminkin, tämä Kuha. Pyristelee ainakin niin pirusti.
TÄHDET: 3/5
Kimmo K. Koskinen
Rumba 08/05
22.4. – 5.5.2005
Kuha.: Telekineettinen testilaboratorio
Gashopper
Helsinkiläinen Kuha. On ehtinyt toimia jo kymmenen vuotta nykyisellä nimellään ja useamman vuoden ennen sitä nimellä Kosmopoliisi. Pikkuhiljaa kehittynyt musiikillinen linjaus yhdistää raskaita rock-elementtejä kieron slaavilaiseen kansanmusiikkiin, humppaan, jazziin ja hiukan mihin milloinkin, tarpeen mukaan. Ainakin kaksi levyä, mielikuvituksellisen Kuhakeisarin palatsissa- ja toissavuotisen Hei, täältä tulee Kuha. -albumit ennen tuoreinta Testilaboratoriota julkaissut yhtye koristaa soittoaan laulaja Juha Kuhan mahtipontisella saarnaamisella, jossa muun muassa ruoditaan hullun tiedemiehen ja Saatanan kaksintaistelua ja vuoropuhelua, romantisoidaan Neuvostoliiton vähemmän tunnettuja puolia, kuten painileiriä, karvaisia naisia, Äiti Maan kaihoa ja niin edelleen. Urheilulajeista myös maratooni ja karate ovat innoittaneet kokeellista nelikkoa avustajakaarteineen. Psykedeelistä mielikuvituksen leikkiä.
Monelle kuulijalla Telekineettinen testilaboratorio on taatusti nimensä mukainen, käsittämätön sillisalaatti. Tekotaiteelliseksi leimautuminen ei todellakaan ole kovin kaukana, mutta toisaalta täytyy nostaa hattua yhtyeen melkoisen päättömälle keitokselle, joka ei unohda myöskään itseironiaa ja kepeyttä. Levyn eri teemoihin jakautuvat biisit menevät toki meikäläiseltäkin hetkittäin yli niin sanoituksilta, tunnelmiltaan kuin poukkoilevilta sävellyksiltään. Silti alkuaikojen YUP:n, Astro Can Caravanin, Timo Rautiaisen ja slaavilaisuuden yhdistävä kaava herättää myös hilpeyttä ja musiikillisestikin taitoa ja näkemystä löytyy. Paha tällaista on sen kummemmin mennä arvioimaan, toiset tykkää toiset ei. Minun ruokavaliostani Kuhakin löytää paikkansa, vaikka ihan pääruoaksi en tilaa. Pisteitä nostaa vielä puolihullun musiikillisen näkemyksen tinkimättömyys. Takuuvarmaa päänsekoitussoitantoa.
TÄHDET: 3,5/5
Ilkka Valpasvuo
Desibeli.net
01.04.2005
Kuha.: Telekineettinen testilaboratorio
Huumori on musiikissa hankala laji. Tietynlainen ironinen suhtautuminen maailmanmenoon ja omaan musiikkiinsa on erittäin tervetullutta, mutta jos hauskuuttaminen on johtava päämäärä, kaivaa artisti usein urallensa syvää hautaa. Kuha. on hyvin ristiriitainen orkesteri. Sen musisointi herättää huvitusta välillä jopa niin paljon, että bändin luokittelee väkisin huumoribändiksi. Kuitenkin soitannollisesti musiikki on niin taidokasta ja moniulotteista, että yhtyeen voi huoletta sijoittaa suomalaisen progressiivisen rockin kärkikastiin. Päättömät lyriikat ovat ensikuuntelulla hivenen vaikeasti lähestyttäviä, mutta sanallisesta ilmaisustakin alkaa hiljalleen seuraavilla pyörityskerroilla irrota mestarillisen ironisia tarinoita. Vielä kun unohtaa yhtyeen ylihumoristiset elementit, tästä alkaa todella pitää.
Telekineettinen testilaboratorio on hieman rankempaa junttausta kuin aiemmat Kuha.-tuotokset. Ensimmäisen kappaleen Tohtori Krabolan telekineettinen testilaboratorio kiemuraisesti jynttäävät tehoriffit tuovat mieleen Meshuggahin ihmeelliset metallirytmittelyt. Toisaalta albumilla on myös keveämpää kiemuraista rockia hieman YUP:n tyyliin. Yleisilme on kuitenkin suhteellisen mättövoittoinen.
Kuha. on tehnyt biisejä, joissa on monia osioita ja tahtilajeissa ei olla tyydytty jankkaamaan pelkästään neljään laskien, vaan välillä kuljetaan varsin edistyksellisissä rytmeissä. Soundimaisema on aika ajoin orgaanisen suttuinen ja pehmeä, mutta kovaäänisistä vuotaa myös digitaalista pöhinää. Orkesterille tuttuun tapaan äänimaailma äityy hetkittäin rasittavan genesismäisiin siniaaltoihin. Solisti Juha Kuhan ilmaisu liukuu edestakaisin ääripäistä toisiin. Jonkinmoiseksi vertailukohdaksi laulajan suorituksille voi nostaa Kuusumun Profeetan Mika Rätön, joka tosin hoilaa selvästi korkeammalta. Molempien ulosannissa on kuitenkin selvä teatraalinen lähestymistapa.
Levyn kappaleet on jaettu Soviet-Kuha-, Analoginen Kuha– ja Digitaalinen Kuha -osioihin. Tämä jaottelu antaa osviittaa myös biisien äänimaailmasta. Ensimmäisen tunnelmat vievät itään päin ja jälkimmäisistä voi itse kukin päätellä, minkälaista soundia niissä on suosittu. Biiseistä parhaiten mieleen jää massiivinen avausraita Tohtori Krabolan telekineettinen testilaboratorio, jossa kyseinen tohtori käy kiivasta keskustelua ja valtataistelua Saatanan kanssa. Painileiri puolestaan näyttää suoremmalla soinnillaan, että Kuha. pystyisi hyvinkin pistämään Kotiteollisuuden ja sen seuraajat koville jynttärockin saralla. Rauhallisemmasta päästä eniten tunteita nostattaa kaunis Rouva Braun.
Telekineettinen testilaboratorio on omaperäisyydessään niin mielenkiintoinen tapaus, että albumia haluaa kuunnella intensiivisesti. Se on myös sen verran vaikeaa omaksuttavaa, että sitä ei voi vain laittaa soimaan taustalle, vaan siihen on keskityttävä. Ajoittain meininki käy rasittavaksi, joten levyä ei kerta kaikkiaan pysty huudattamaan useaan kertaan peräkkäin. Pienin annoksin nautittuna Kuha. tarjoaa sellaisen adrenaliinipaukun, että sen voimalla jaksaa pitkälle.
TÄHDET: 3,5/5
Henri Turunen
rockmusica.net
8.04.2005
Kuha.: Telekineettinen testilaboratorio
Kuha. –yhtyeen uusin ja kaunein albumi on iha pimee!
Telekineettinen testilaboratorio yhdistelee hyvin Kuha.maiseen tapaan raskaampaa soittoa, mutkikkaita sointu- ja juonikuvioita, satiirista yhteiskuntakritiikkiä ja tietysti umpikieroa huumoria.
– Ihan kuin Timo Rautiainen olisi oppinut laulamaan, ostanut itselleen huumorintajun sekä vaihtanut bändiä ja musiikkityyliä, kuvailee nimettömänä pysyttelevä Gashopper-levy-yhtiön edustaja.
Levy on Kuha.n kolmas pitkäsoitto ja sisältää kolme toisistaan poikkeavaa erillistä musiikillista sarjaa, Digitaalinen Kuha., Analoginen Kuha. Ja Soviet Kuha.. Tässä otteita arvostelijan lempikappaleiden sanoituksista, kustakin tyylistä:
”Valssin pyörteissä raaja irtoaa / torven sisällä lojuu musta peruna”
Digitaalinen Kuha 4: Musta peruna
”Jytän mestarit on tänään lavalla / Jytän mestarit tytöt kirkuvat / Kaasu pohjassa tällä tavalla”
Analoginen Kuha 2: Jytän mestarit
”Painileirillä jokainen viihtyy / Lapsen huvitus on toisten kuritus / silloin on hauskaa kun sattuu!”
Soviet-Kuha 3: Painileiri
Kieroutuneita punaisia ihanteita, tärveltyneitä muusikoita, sammuvan järjen valon kuolinkouristuksia. Telekineettinen testilaboratorio on Kuha.a parhaimmillaan. Järjetöntä ja järjettömän hauskaa.
Kuha. triviaa:
Telekineettisen testilaboratorion tuotantoprosessi oli sekin epätavallisuudessaan Kuha.mainen. Kappaleiden käsittämättömien rakenteiden vuoksi levyn masteroinnista tuli huomattavasti kalliimpaa kuin oli suunniteltu. Levy-yhtiö jopa harkitsi levyn julkaisemista ilman musiikkia, jolloin säästäisi 100% masterointikuluissa. Näin Telekineettisen testilaboratorion musiikki muodostuisi eräänlaiseksi Graalin maljaksi, josta kaikki ovat kuulleet puhuttavan, mutta jota kukaan ei löydä. Myös kannet jouduttiin tekemään useampaan eri otteeseen ja eri henkilöiden toimesta. Lopputulos kuitenkin tyydyttää Kuha.a. Kansia kuvaillaan ”loistavan epätyylikkäiksi” ja ”Kuha.n hengelle uskollisiksi”.
TÄHDET: 5/5
Anna Malén
szone.net
11.03.2005
Kuha. Hei, täältä tulee Kuha.
Kuhaa voisi ensivaikutelman perusteella luulla tyylittömäksi ja teennäiseksi taiderockbändiksi. Kyse on kuitenkin jostain aivan muusta, sillä Kuhan musiikki on täynnä huumoria, ironiaa ja itsetietoista genreillä leikittelyä. Yhtyeen biisit ovat progressiivisia ja tyylikkäästi kikkailevia, ja niissä sotketaan muun muassa elektronisia soundeja, kansanmusiikkivaikutteita ja raskaan rockin elementtejä. Lyriikoiden inspiraatio on ammennettu psykedeelisestä mielikuvitusmaailmasta.
Kuha on nauttinut lähinnä pienen piirin kulttisuosiosta, sillä yhtyettä ei ole kovin usein keikoilla nähty, eikä levyjäkään ole myyty kuin lähinnä verkkosivujen välityksellä. Toisinaan yhtye on yllättänyt erikoisilla tempauksillaan, kuten Hei, täältä tulee Kuha -albumin julkaisun yhteydessä. Bändi järjesti Helsingin seudulla kotiinkuljetuspalvelun viemällä julkaisupäivänä levyt ostajille henkilökohtaisesti.
Hei, täältä tulee Kuha on bändin toinen albumi, ja sen tuotannolliseen puoleen on lähtökohdista huolimatta panostettu kunnolla. Levy on jaettu loogisesti neljään osioon, joista ensimmäinen, Isku vasten musiikin kasvoja, koostuu kovasti toisistaan poikkeavista kappaleista. Jotkin biiseistä jäävät harmillisen mitäänsanomattomiksi, mutta avausraita Ceasarnenäinen merimies sekä 70- ja 80-luvun diskobiisikliseillä pelleilevä Diskoteekki nousevat osion ehdottomiksi helmiksi. Myös jatsahtava Tohtori Krabola: Tehtävä Belgiassa on erinomaisuudessaan loistava.
Kebab Metal -osiossa sävellyksistä ja sanoituksista pääasiassa vastaavien vokalisti Juha Kuhan ja kitaristi Jeesus Vipusen taidot ja kieroutuneet mielikuvitukset pääsevät täysiin oikeuksiinsa. Progressiivisten sävellysten ja ensimmäistä osiota raskaampien soundien yhdistelmä on erittäin toimiva ja kuuntelijalle jopa addiktiivinen. Metallinen Sepon vatsa ja elektromelodiaan perustuva Hei täältä tulee Kuha! tykittävät täysillä, mutta koko levyn ehdottomasti parhaimmaksi raidaksi nousee itämaisella sävelasteikolla kulkeva Emiliano Zapata ja irstaan lepukkipään metsästäjät hauskoine Vi har bråttom, gå till vänster! -huutoineen.
Levyn kolmannen osion muodostaa verkossa aiemmin julkaistu vajaa puolituntinen Kalifi myy mustaa valoa -eepos. Hei, täältä tulee Kuha -albumilla kokonaisuus on jaettu kuuteentoista osaan. Tästä huolimatta kappale ei toimi osissa, vaan se on kuunneltava kerralla alusta loppuun. Kalifi myy mustaa valoa on levyn biiseistä lähimpänä psykedeliarockia urkujen, rokahtavien kitaroiden ja avaran soundimaailman ansiosta. Välillä tosin käydään tyylillisesti jossain aivan muualla, mutta nämä siirtymiset ovat tyylikkäästi toteutettuja ja sopivat täydellisesti kokonaisuuteen.
Hei, täältä tulee Kuhan päättää vain yhden kappaleen, Love in a beach, muodostama Rakkaudesta musiikkiin -osio. Kyse lienee lähinnä hölmöstä vitsistä, sillä ruotsinlaivahumppaa muistuttava pariminuuttinen biisi kuulostaa kovin irralliselta Kalifi myy mustaa valoa -kokonaisuuden jälkeen.
Hei, täältä tulee Kuha on mahtava albumi. Levyllä on joukko kappaleita, joita on lähes pakonomaisesti kuunneltava uudelleen ja uudelleen. Toisaalta levyn jaksaa kuunnella useamman kerran myös kokonaisuutena niin, että siitä löytää joka kerralla uusia ulottuvuuksia. Kokonaisuus on linjakkaaksi hiottu, ja Hei, täältä tulee Kuha onkin niitä harvoja levyjä, joissa huumorilliset elementit on yhdistetty tyylikkäästi musiikilliseen taidokkuuteen.
Kuha kulkee omaperäistä polkuaan niin loisteliaasti, että nostan bändille hattua, joka ei todellakaan ole pieni. Vaikka tietynlainen underground-julkisuus kuuluukin Kuhan konseptiin, toivon bändin saavuttavan Hei, täältä tulee Kuha -levyn avulla myös laajempaa tunnettavuutta.
Arvosana: 5/5
Lets Make Some Noise .Com
Arvostelija: Kalle Heino
Arvosteltu: 2003-02-09
